Kolmaskymmenesensimmäinen pohde: Vegaaniset uudissanat

Kirjoittanut Petri Jones

Tuoreehkona vegaanina olen aiempaa useammin törmännyt näkemyksiin, joiden mukaan tietyt kyseiseen aihepiiriin liittyvät uudissanat ovat lähtöisin saatanasta. Erityisesti tällainen näkemys liittyy sellaisiin tilanteisiin, joissa olemassa olevaan ruokatuotteeseen liittyvä termi otetaan uudiskäyttöön; viittaamaan johdettuna muotona uutuustuotteeseen, joka eriää esimerkiksi lihapitoisuutensa suhteen radikaalisti alkuperäisestä ruokatuotteesta. Tässä pohteessa käsittelen kyseistä näkemystä kriittisesti – tarkemmin ottaen argumentoin näkemyksen olevan hirvittävää paskaa.

Vihikset, kikhernemunakkaat ja vegepekoni

Lähtökohtaisesti sanat eivät ilmesty kieleen tyhjästä, kun uusille ilmiöille etsitään nimiä. Sen sijaan uudissanat perustuvat olemassa olevaan kielenainekseen; sellaiseen, jolla on jonkinlainen yhtymäkohta uuteen ilmiöön tai olioon.

Vegaanisista tuotteista osa jäljittelee monin tavoin esimerkiksi lihaa, maitotuotteita ja muita ei-vegaanisia ruoka-asioita. Eettisistä syistä vegaaneiksi ryhtyneille lihan maun, rakenteen ynnä muun jäljittely tarjoaa mahdollisuuden olla luopumatta ruoista, joista he sattuvat pitämään – ja jäljittelyn on luontevaa jatkua myös kielellisellä tasolla jo sen vuoksi, että uutuustuotteen potentiaaliset käyttötavat ja -kontekstit olisi käyttäjien helppoa ja nopeaa käsittää.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nimeämiskäytännöt olisivat yhtenäiset – aivan kuni muidenkaan aihepiirien kohdalla. Uusilla olioilla on myös tyypillisesti useita kilpailevia nimiä ennen kuin yksi nimi mahdollisesti vakiintuu käyttöön. Esimerkiksi viime vuoden vegaanista trendijouluherkkua kutsuttiin niin porkkalaksi, vegaaniseksi kylmäsavuloheksi, porkkanaloheksi kuin kylmäsavuporkkanaksikin. Toki eri nimityksiä käytetään myös eri konteksteissa – niinpä tuotepakkauksessa lukee kasvispiirakka, mutta arkisessa kielenkäytössä puhutaan usein vihiksestä lihapiirakasta muodostetun lihis-sanan mallin mukaisesti.

Kissa ei liity asiaan muttei toki irrelevanttikaan ole.

Kritiikki ja miksi se on paskaa

Kritiikki tällaisia nimityksiä kohtaan on lähtökohdiltaan useimmiten semanttinen: kuinka lihattomaan tuotteeseen voidaan viitata nimellä, jonka alkuperä on lihaisan tuotteen nimessä? Miten voikaan vegaaninen munakas olla vegaaninen munakas, vaikkei munia ole mailla, ei halmeilla? Mysteeristä tosiaankin! Ettei vain tosimies erheytyisi harhaanjohdettuna lihattomain herkkupatain äärehen?

Tällaisen kritiikin voisimme tässä katsoa myös olevan pohjimmiltaan preskriptivististä: sen tarkoituksena on ohjailla kielenkäyttöä tiettyyn suuntaan sen sijaan, että todelliset ja käytössä olevat kielenkäytön tavat hyväksyttäisiin. Kieltä ei näkemyksessä tunnusteta orgaaniseksi ja kielenkäytössä kehittyväksi olioksi vaan sen tulisi seurailla loputtomiin vanhoja tapoja ja sääntöjä – tai oikeastaan juuri niitä tapoja ja sääntöjä, joihin kritisoija on tottunut.

Pintatasolta aloittakaamme: todellisuudessa ei liene kovinkaan uskottavaa, että vegaanisen munakkaan kaltaiset nimitykset hämmentäisivät ihmisiä suuremmalti. Mikäli tällaiseen säädyttömään munainhäväistykseen ei aiemmin olisi törmännytkään, olisi nimestä uskoakseni verrattain helppoa päätellä, että kyseessä on munakkaan kaltainen asia, joka on tehty vegaanisista aineksista. Lisätietoa halutessaan ihmettelijä löytänee sitä verrattain helposti. Kritiikin on siis vaikea nähdä todellisuudessa perustuvan siihen, että sitä esittävä taho havaitsee väärinymmärryksen mahdollisuuden ja rientää sankarinviitta harteillaan pelastamaan kielen varmalta tuholta ja anarkialta.

Lopulta kyse on siitä, ettei kielenkäyttö ole kaikin osin täydellisen looginen kokonaisuus. Kun uudesta oliosta käytetty sana vakiintuu kieleen, se on ”oikea” termi kyseiselle oliolle riippumatta siitä, millä perusteella vakiintuminen on tapahtunut. Kielenkäyttö ei antaudu ohjailtavaksi. Ohjailuyrityksiä voi toki halutessaan tehdä, mutta helposti näyttäytyy sellaista harrastaessaan joko änkyränä tahi elitistinä. Mikäli taas todella kokee niin triviaalit asiat kuin ruoka-aineiden tai -lajien nimet sellaisiksi, joiden muuttaminen on ankaran käsitekamppailun arvoista, olkoon niin – mutta kovin vakavasti en kyseisen kaltaiseen ihmiseen ole suhtautuva. Sanojen merkitykset ovat siitä jännittäviä asioita, että ne muuttuvat maailman muuttuessa.

Lopuksi

Kielen tason ulkopuolelle astuessamme on helppo yhdistää yllä esitelty kritiikki yleiseen veganismikielteiseen asenteeseen. Syystä tahi toisesta veganismiin kielteisesti suhtautuva henkilö voi kielenkin tasolla pyrkiä vähättelemään ja marginalisoimaan ilmiötä. Ylhäältä tai ulkopuolelta tapahtuva kielenkäytön määrittely ei kuitenkaan järin hedelmällistä ole, sillä kieleen juurtunevat todennäköisimmin ne ilmaisutavat, joita käyttävät kunkin ilmiön parissa elämäänsä elävät ihmiset – siitä yksinkertaisesta syystä, että he käsittelevät kyseistä ilmiötä eniten kielellisesti. Esimerkiksi veganismiin liittyvät uudissanat siis jatkossakin todennäköisesti ilmestyvät kieleen vegaaniyhteisön sisältä – ja niin on erinomaisen hyvä.

Leipokaa siis vihanne vihapiirakkaan – tahi miksi ikinä kyseistä tuotetta haluattekaan kutsua! ;)