keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kahdeskymmeneskolmas pohde: Feminismin käsitteestä


Kirjoittanut Petri Jones

Kirjoitan tässä pohteessa joitain sanoja feminismin käsitteestä – siksi koen asialliseksi tuoda heti alkuun ilmi oman suhteeni käsitteen kuvaamaan ilmiöön: feministiksi itseni määrittelen. Olipa tämä sitten todellisuudessa merkityksellinen asiaintila pohteen kannalta tahi ei, tuntuu se sitä tällaisissa aiheissa joillekin joka tapauksessa olevan. Esiintuoduksi merkittäköön.

Ilmiöitä kuvaavien termien tehtävä kommunikatiivisessa mielessä voitaneen esittää jotakuinkin seuraavalla tavalla: termien tulisi viestiä ilmiön luonteesta tiiviisti ja informatiivisesti; kertoa ymmärrettävällä tavalla, mikä asiakokonaisuus puhunnan alla milloinkin on. Hauskaa onkin, että kieli ei antaudu tämän tehtävän edessä logiikan vangiksi, vaan varsin arbitraarisesti tuntuvat vakiintuvan käsitteet ilmiöitä kuvaamaan.

Yksittäisen kielenkäyttäjän preferenssit ja argumentit eivät käsitteitä muuta, olivatpa kuinka vakuuttavia tahansa – silti tämänkin pohteen työnimen häpeäkseni myönnän olleen Feminismin käsitteellinen paskuus, ikään kuin oma mielipiteeni asiassa sittenkin muuttaisi kielen kehityksen ja todellisuuden luonteen. Mielipiteeni ovat toki yleensä mielipiteistä jaloimpia, erinomaisimpia ja hurmaavimpia, mutta siitä huolimatta todellisuuden yleisten luokkien olen huomannut niiden edessä pysyvän entisenlaisina. Paskuutta siis edustaa tässä tapauksessa lähinnä kyseinen työnimi, mutta jääköön se silti tekstissä elämään.

Auktoriteettiasemakaan ei termien vakiinnuttamisessa auta: Helsingin Sanomain ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kaltaiset organisaatiot ovat historioissaan järjestäneet useita kilpailuja, joissa etsitään lainasanoille kotoperäisiä vastineita; nämä harvoin ovat kuitenkaan sanoja korvanneet. Mainio esimerkki on tämän Kielikellon artikkelin tabletti eli sormitietokone eli täppäri eli paneelitietokone jne. Tieteellisissä teksteissä taas on tyypillistä käyttää huomattavan paljon tilaa esittämään jollekin ilmiölle aiempaa osuvampaa ja kuvaavampaa termiä, joka kuitenkin saatetaan kollegain taholta sivuuttaa täysin juuri sillä perusteella, että aiemmin käytetty termi on persivoidusta huonommuudestaan huolimatta jo vakiintunut. Toki konnotaatiot muuttuvat, ja tähän voi aktiivisesti vaikuttaa. Persuista puhumisella tuskin ärsyttää perussuomalaista entiseen malliin enää sen jälkeen, kun tuo älyllisen rehellisyyden paskakasa, Timo Soinikin, julkisesti termiä alkoi käyttää.

Yläkäsite feminismi jakaantuu moneen monituiseen aaltoon ja suuntaukseen. Pitäisikin kenties puhua ennemminkin feminismeistä kuin feminismistä – tämäkin keinotekoinen yritys vaikuttaa todelliseen kielenkäyttöön. Epäselvyyksiä termi kuitenkin kiistämättä luo ja on luonut; kuni moni muukin käsite, feminismi tarkoittaa jokaiselle sen kohtaavalle ihmiselle hieman eri asiaa. Nämä näkemykset feminismin merkityssisällöstä voivat vaihdella esimerkiksi ”sukupuolten välisestä tasa-arvosta” ”naisten ylivaltaan”.

Esimerkkejä feminismille annetuista merkityssisällöistä
paskahkon meemin muodossa (kuva: http://fwsablog.org.uk/).

Tällaisessa koettujen merkitysten moninaisuudessa asiallinen keskustelu on haastavaa; puhunnat toistensa ohi vilisevät. Kun jo termin merkityssisällöstä on erimielisyyttä, itse aatteen vastustajien on helppoa keskittyä sisällöllisen keskustelun sijaan leimaamaan itse käsite negatiiviseksi: feminismi viittaa etymologialtaan naiseen, ergo ei ole mahdollista, että sen puitteissa mies olisi tasa-arvoisessa asemassa. Tällainen argumentaatio on toki tarkoitushakuisuutensa ohella lähinnä idioottimaista – ollessaan mahdollista jotakuinkin minkä tahansa termin kohdalla, toimiessaan käytännössä lähinnä todellisen dialogin estävänä retorisena keinona ja sivuuttaessaan kielen kehityksen epäloogisen luonteen – mutta ilmeisesti se tässä tapauksessa jossain määrin toimii kyseiseen ilmiöön perehtymättömien tahojen mielikuvia hämärtäen.

Voidaan ehkä katsoa, ettei feminismi ole edustamalleen aatteelle paras mahdollinen termi – tai feminismit edustamilleen aatteille. Samalla on kuitenkin järkevää tunnustaa, ettei termiä tietoisesti voida enää muuttaa; vakiintunut ilmaus on nimenomaan vakiintunut. Kielen epäloogisuuden – tahi toisesta ja kenties henkilölleni omemmasta perspektiivistä tarkasteltuna sen ilahduttavan ennalta-arvaamattomuuden – vuoksi järkevää on paneutua ennemmin siihen, että termi osataan paremmin yhdistää sen merkityssisältöön.

Annettakoon siis meninistien heikkojen argumenttien kuuroille korville kaikua ja kannatettakoon feminismiä edelleen, olipa aatteen nimenä sitten vaikka GuuGa GuuGa TATATATAT.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti