Kirjoittanut Petri Jones
Turun yliopiston kääntäjäopiskelijoiden ainejärjestö
Kääntöpiirillä on mainio haalarimerkki, jota somistaa otsikon teksti. Kannan
sitä erinomaisen kernaasti ja tässä pohteessa esitän, miksi näin toimin.
Hyvän käännöksen laatiminen vaatii, kuten esimerkiksi lehtori Sirkku Latomaa esiintuo
kirjoituksessaan Me ollaan kääntäjiä kaikki – vai ollaanko?, erinomaista kielitaitoa niin lähde- kuin
tulokielessä mutta tämän lisäksi erityisesti käännöstaitoa. Käännöstaidon
sisällöstä voi lukea kyseisestä tekstistä lisää, mutta tälle pohteelle
relevanttia on huomata, että kielitaito ei riitä, vaan sen lisäksi tulee osata
huomioida käännöksen käyttötarkoitus ja -konteksti sekä hakea tietoa. Henkilö,
joka tuntee sanakirjan sisällön yhtä hyvin kuin Jukka J. Rintala seksin salat tahi ihmisolento taskunsa, voi olla
yhtä lailla hyvä kuin huonokin kääntäjä. Filologista voi tulla erinomainen
kääntäjä, mutta ainoastaan koulutuksensa ansioksi tätä ei voida lukea.
Käännösprosessia toki nopeuttaa kääntäjän sanavaraston
laajuus, mutta liiallinen luottamus omaan kielitaitoonsa voi helposti käydä
myös kääntäjän turmioksi. Omien rajojensa tunteminen on kääntämisessä
keskeistä; sen tiedostaminen, milloin on syytä tarkistaa asioita. Valitettava
tosiasia on se, ettei kukaan voi jokaisen tekstilajin tahikka käyttökontekstin
kielellistä kokonaisuutta täysin hallita.
Näiden seikkojen edessä, valossa ja äärellä vituttavatkin
äärettömän paljon sellaiset lausunnot kuin ”mikä [joku ihan vitun irrelevantti
englanninkielinen paska] on suomeks?” En tiedä, todennäköisesti lime, saatana. Tällaisessa
tilanteessa kääntäjä pääsee valitsemaan kahdesta paskasta vaihtoehdosta: Hän
voi yhtäältä pyrkiä sivistämään kysyjää kääntämisen lainalaisuuksista,
kontekstia kysellä, tarkoitusta udella. Tällöin aikaansa menettää kääntäjä, ja
kysyjä vittuuntuu: ”Etsä voi vaan sanoo mikä se on?” Toisaalta kääntäjä voi
sanoa ensimmäisenä mieleensä juolahtavan termin, joka ehkä jossain tilanteessa ja
kontekstissa vastaa kysynnän alla ollutta muunkielistä sanaa. Ehkäpä sattuu
arvaus kohdilleen ja kysyjä on tyytyväinen. Ehkäpä taasen ei sovi veikkaus
kontekstiin laisinkaan ja kääntäjän osaaminen kysyjän silmissä vahvan
epäilyksen varjon yllensä saa.
Kysyjä saisi ymmärtää tämän: Mikäli kääntäminen olisi sitä,
että sanoille ja lauseille annettaisiin yleispäteviä vastineita sanakirjojen,
sanastojen ja termistöjen perusteella, ammattimaisilla kääntäjillä ei tehtäisi
vittuakaan. Kuka tahansa pystyisi tällaiseen mekaaniseen toimintaan mainiosti.
Mikäli taas hyväksytään, että kääntäminen vaatii kielitaidon oheen
käännöstaitoa, yksittäisten termien ja sanojen kyseleminen kontekstitta ei järin
järkevältä toiminnalta vaikuta.
Toki kaikkeen on poikkeuksensa. Jotkin hyvin kiinteät,
yksiselitteiset termit ovat lähestulkoon poikkeuksetta käännettävissä toiseen
kieleen samalla tavalla. Yleisesti ottaen on kuitenkin niin, että konteksti
vaikuttaa. Kääntäjä on kääntäjä, ei kävelevä sanakirja. Sellaisena häntä
arvostettakoon.
Läheisintä kääntäjäänne siis ensi pohteeseen saakka
halikaa! Otteeseenne vangitkaa, älkääkä pois päästäkö; älkää sen sanakirjan
salliko kävellä. Hyllyynne upottakaa, pieninä palasina. Tämäkin mieluisampaa on
kuin osa kohtaamistaan kontekstittomista käännöskyselyistä. ;)
