Toinen minipohde: Kielen elosta

Kirj. Jukka J. Rintala

Kirjailija Neil Gaiman antaa hienovaraisen ultimaatumin kirjoittaville ja lukeville lajitovereilleen. Itse toki kieltä ja sen vähiin käyneitä muotoja ns. olan takaa alati reveroin, mutta en voi kiistää allekirjatun paragraafin näkemystä kielen luovasta käytöstä (suomennos omani).

“We have an obligation to use the language. To push ourselves: to find out what words mean and how to deploy them, to communicate clearly, to say what we mean. We must not to attempt to freeze language, or to pretend it is a dead thing that must be revered, but we should use it as a living thing, that flows, that borrows words, that allows meanings and pronunciations to change with time.”  

“Meillä on obligaatio käyttää kieltä. Töniä itseämme: selvittää sanain merkitykset ja kuinka ottaa niitä käyttöön, kommunikoida kirkkaasti, sanoa, mitä tarkoitamme. Älkäämme jäädyttäkö kieltämme tahi teeskennelkö, että se ihannoitava kalmo olisi, vaan meidän tulisi sitä eloisana tahona hyväksikäyttää, mi virtaa, sanoja lainaa ja sallii merkitysten ja ääntämysten aikain myötä muuntua.”

Tämän yhteys yhtään mihinkään jääköön arvoitukseksi.

* * *