maanantai 19. elokuuta 2013

Seitsemästoista pohde: nimien kääntämisestä

Kirjoittanut Petri Jones

Jumalan terve, armaat lukijat!

Päivänä muutamana, nyt jo useita mutta määrittelemättömiä ajanjaksoja sitten, todistin kuninkaallisten nimiä koskevaa väittelyä. Engelsmannien seuraavan hallitsijan nimeä ei enää suositella käännettävän suomeksi, vaan esimerkiksi juuri syntynyt poikanen on – mikäli hän monarkiksi päätyy – Yrjön sijaan oleva nimeltään George. Itse suositushan on liki yhtä vanha kuin perseeni (vuonna 2002 jo suomen kielen lautakunta sen teki, hallitsijain nimistä yleisellä tasolla puhuen), mutta pikku-Georgen pullahtaminen kuninkaallisesta kohdusta ilmeisesti jälleen asian pinnalle nosti. Mainitsemassain väittelyssä kuumin tuntein puhkuttiin puolustuspuheita monarkkien nimien suomentamiskäytännölle. Koskapa kyseessä on mieltäni, sydäntäni ja sieluani erityisen lähellä oleva aihe – olenhan lähitulevaisuudessa elantoni toivottavasti hankkiva käännöstoiminnan avulla – otan asiaan tässä kantaa. Pohteessain siis lyhykäisesti ilmaisen mielipiteitäni henkilönnimien kääntämisestä.

Yksinkertaistaen näkemykseni on seuraava: henkilönnimiä, jotka viittaavat todelliseen henkilöön, ei tulisi suomentaa (kääntämisestä kokonaisuutena en uskalla yhtä vahvaa kantaa ottaa, kun huomioon otetaan myös kirjaimistojenvälinen kääntäminen; esim. arabialaista tai kyrillistä kirjaimistoa käyttävään kieleen). Fiktiivisten nimien osalta kantani ei yhtä vahva ole. Kun Alice in Wonderlandia suomennetaan, voi siis olla perusteltua kääntää Alice Liisaksi tahikka käyttää suomennoksessakin Alice-nimeä – asia riippuu siitä, kenelle ja miksi käännetään, mitä käännöksellä halutaan saavuttaa sekä vastaavista seikoista; toisin sanoen tuosta armaastani, kontekstista.

Kun taas puhutaan todelliseen henkilöön viittaavista henkilönnimistä, suomentaminen on vaihtoehtona lähes poikkeuksetta huono – ja lähes-sana on mukana virkkeessä vain varmuuden vuoksi. Myönnän itse lapsena Petrimaan Uutisia kirjoittaessani kääntäneeni englanninkieliseen versioon nimeni Peteriksi. Samoin Englannista kotoisin oleva isäni lipsautti nimeksein Petrin sijaan toisinaan Peterin, enkä tästä erityisemmin voi sanoa pahastuneeni. Nimeni ei tästä huolimatta ole Peter vaan Petri, ja nimien kääntäminen saavuttaa – hieman tilanteesta riippuen – nähdäksein lähinnä seuraavaa: se 1) mahdollistaa väärinkäsityksiä, kun vain käännetyn nimen tunteva kuulee puhuttavan henkilöstä tämän oikealla nimellä, 2) aliarvioi lukijaa/kuulijaa – onko todella niin, ettei voida olettaa ihmisten ymmärtävän vieraskielistä nimeä nimeksi, 3) vähentää (tässä tapauksessa suomalaisten kokemaa) kulttuurista monimuotoisuutta ja 4) asettaa lähtökielen alempiarvoiseen asemaan kohdekieleen verrattuna.

Neljännestä ns. pointista haluan nostaa esiin vielä yhden erityistapauksen, jota Suomessa liian usein kohtaa: saamelaisten nimien suomentamisen. Kuka on kuullut mitään yhdestäkään Ásllatista? Entäpä onko tutumman kuuloinen tämän pohjoissaamenkielisen nimen tyypillinen suomenkielinen vastine, Aslak? Niinpä – samoin menetellään usein edelleenkin saamelaiskielisten nimien kanssa. Kieltä voidaan käyttää tällä tavoin hierarkisoivana välineenä, ja vaikka pohjoissaamen ja englannin asema suhteessa suomeen onkin tyystin erilainen, ei se nähdäkseni oikeuta suomalaisia kääntämään kummankaan kielisiä nimiä. Vielä henkilönnimistä ohi menevä esimerkki: alkuperäiskielissä ylipäänsä tunnutaan (vähäisten kokemusteni mukaan) käyttävän nimien osalta muita alkuperäiskieliä esiintuovia nimityksiä – niinpä Uudesta-Seelannista käytetään enenevässä määrin Ođđa Zealándan sijaan valtion maorinkieliseen nimeen pohjaavaa Aotearoaa tahi Ao Tea Roota.

George-poikaan ja muihin kuninkaallisiin lopuksi palatakseni; heidän osaltaanhan kyse ei ole tarkkaan ottaen henkilönnimistä. Monarkeillahan toki on erikseen henkilönnimensä ja hallitsijannimensä he saavat vasta valtaan astuessaan. Tästä huolimatta Georgesta Georgena puhuisin mahdollisen valtaanastumisensa jälkeenkin – hölmöltä tuntuisi nähdä hänen siinä vaiheessa nimensä suomessa vaihtavan Yrjöksi.

Lienen kääntämisen pariin tulevissakin pohteissa vielä palaava; onhan se aktiviteeteista jaloin. Tämä kuitenkin nimien osalta aiheesta tällä kertaa riittäköön – onhan kuitenkin niin, että hallitsijain nimet vaipuu unohduksiin tuonelaan. Ensi kertaan siis, toverit – siihen saakka olette vapaat nimittämään henkilöäni millä nimellä kuunaan tahdotte!